Kokemuksesta johtajaksi

Johtajuutta opetetaan ja käsitellään paljon ammatillisessa kirjallisuudessa, mutta mitä johtajuus on? Johtajuus on hyvin laaja käsite ja kaiken osaavaa johtajaa ei varmasti ole olemassakaan. Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan osata, on vain osattava tiedostaa tämä ja hyödyntää tätä tietoa. Alf Rehn käsitteli kirjassaan johtajuuden ristiriidat: Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksi se ei ole ongelma, juurikin johtajuuden moninaisuutta ja erilaisuutta tilanteesta riippuen. Nautin Rehnin kirjan lukemista juurikin siksi, että se oli ristiriitainen ja eikä ollut johtamisoppia tarjoamassa. Johtaminen on mielestäni useimmiten tilannejohtamista, eikä sitä voida opettaa kuin kokemuksen kautta. 

Olen tavannut ja ollut usean erilaisen johtajan alaisena työurani aikana. Tai oikeastaan esimies on parempi termi kuvailla tätä suhdetta, koska työni on aina ollut hyvin itsenäistä ja varsinaista kontaktia esimieheen ei ole ollut kuin harvoin. Tämänlainen työnteko opetti paljon ja kasvatti ajattelemaan itsenäisesti. Usein mentiin vaikeuksien kautta voittoon tai etsien ja löytäen, mutta sitähän johtajuus usein on. Vaikka sainkin niin sanotusti toteuttaa itseäni töissä ja tehdä miten arvioin tilanteeseen sopisi parhaiten, olisi välillä esimiehen läsnäolo ollut mukava asia haastavissa tilanteissa. Tukea sain kyllä päätöksiini kun jälkipyykättiin tapahtumia, mutta sen haastavan hetken tuki olisi ollut tärkeää myös.  Arkipäiväisessä työssäni sain olla itseni johtaja ja tehdä tarvittavat päätökset poikkeustilanteen sattuessa. Itsenäinen työ opettaa ja kasvattaa ja tilanteiden jälkeenpäin läpikäyminen esimiehen kanssa opettaa aina vähintäänkin jälkiviisautta. Miten olisi kannattanut toimia ja kun seuraavalla kerralla vastaavaa tapahtuu tietää miten olisi kenties hyvä toimia.  Rehnin mukaan mikä johtajasta tekee johtajan on kyky toimia, epäonnistua ja oppia (Rehn. 2018, 60).

Erityisesti mieleeni on jäänyt varusmiespalveluksen aikainen joukkueenjohtajani, vaikka tästä onkin jo monta vuotta aikaa. Tilanne oli johtamisen kannalta hänelle haastavaa, hän itse oli toisen koulutushaaran käynyt ja ainakin silloin tuntui, että varsinaista osaamista meidän koulutushaarasta ei ollut. Tämän vuoksi varusmiesjohtajat saivat suorittaa muiden koulutusta todella paljon. Siitä en ole varma oliko tämä tarkoituskin lisätä meidän kouluttujan ja johtajan valmiuksia, haaran tuntemuksen puutetta vai kenties molempia. Lisäksi kun lisätään varusmiesjohtajille oman saapumiserän kouluttaminen, se on haastavaa. Miehistön kunnioituksen saamiseksi sinun tulee olla oikeasti hyvä tyyppi, jolloin ei aina voi toimia täysin kuten armeijan hierarkisuus vaatii. Näin jälkikäteen mietittynä tämä tilanne opetti niin sanottua pelinlukutaitoa, miten tulisi toimia eri ihmisten kanssa ja miten heitä tulisi ja pystyy johtamaan. Ei tietenkään ole ihme, että ihmiset seuraavat mieluummin henkilöä, joka on heidän joukossaan ja kärsii, mitä he kärsivät ja ottaa samat riskit, joita he vaativat muilta. Johtaja, joka toimii näin, osoittaa, että hän on osa tiimiä, joukkoa, ryhmää (Rehn 2018, 153) Tilanne missä jouduin tämän oppimaan ei todennäköisesti ollut harkittua, mutta siitä täytyy olla näin jälkiviisaana kiitollinen, vaikka silloin se nätisti sanottuna ketutti.

Itseäni eniten johtamisesta on opettanutkin kokemukset, miten joku toinen on tehnyt kun olen ollut alaisena. Onko se onnistunutta tai onko se ollut vähän vähemmän onnistunutta. Se on saanut itseni ajattelemaan miten olisin tehnyt toisin ja miksi. Voisiko sanoa, että kokemus on valmentanut minua johtajuuden osalta? Tiedän myös millaisen johtajan itselleni haluaisin ja se peilaa millainen johtaja itse haluaisin olla.

Ajatuksia herättävä kirjallisuus: Rehn. A. 2018. Johtajuuden ristiriidat. Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksi se ei ole ongelma. Jyväskylä. Docendo Oy

Yksi vastaus artikkeliin “Kokemuksesta johtajaksi”

  1. Kovin paljon blogissasi ei ollut kirjatietoa. Kerroitkin, ettet sitä johtamisessa arvosta, vai ymmärsinkö väärin? Lähde, joka herätti ajatuksia, oli kuitenkin mainittu. Siis omaa ajattelua ja yhteyttä työelämään sekä armeijaan löytyi. Ohjeessa pyydettiin, että kerrottaisiin, mitä valmentava johtaminen on ja miten valmentava johtaminen ilmenee käytännössä. Tätä kyllä sivusit. Mielestäni teoria auttaa ymmärtämään käytännön tilanteita ja antaa ratkaisuehdotuksia. Pidän teorian hallintaa aivan oleellisena osaamisalueena esimiehelle. Miten muuten voi tietää, mitkä ovat johtamisen juridiset rajat tai miten johtaminen pahimmillaan voi vaikuttaa alaisen mielenterveyteen?

Kommentit on suljettu.